Lohjan kokemuksia matkalta lapsiystävälliseksi kunnaksi

Sain haastateltavakseni Lohjan palvelupäällikkö Anu Koivumäen ja kaupunginjohtaja Mika Sivulan. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että Unicefin lapsiystävällinen kunta –tunnustuksen hakeminen on ollut Lohjalle erinomainen asia.

Matka lapsiystävälliseksi kunnaksi alkoi jo kaksi vuotta sitten kun Birgit Aittakumpu teki aloitteen siitä, että Lohja lähtisi mukaan tavoittelemaan Unicefin lapsiystävällinen kunta tunnustusta. Koivumäki korostaa, että päättäjien sitoutuminen ja mukaan saaminen alusta alkaen oli erinomainen asia.

Koivumäki muistelee, että alkuun koko toiminta oli pienen porukan juttu. ”Koottiin lapsiystävällisen kunnan koordinaatioryhmä ja pikkuhiljaa asian käsittely laajeni koko organisaatioon.” Sitouttaminen on avainasemassa prosessin onnistumiseksi. Sitouttaminen alkaa Sivulan mukaan ylimmästä johdosta. ”Kaupungin johtoryhmästä asia eteni toimialoille ja siitä edelleen. Lopulta lapsiystävällisyydestä tuli koko kaupungin yhteinen juttu!” Sivula kertoo. Lohjalla tehtiin vuoden 2017 alussa mittava organisaatiouudistus jonka mukanaan tuomat muutokset eivät varsinaisesti edesauttaneet prosessin läpivientiä, mutta toisaalta uuden toimintakulttuurin muuttaminen soveltuu hyvin uuteen taitekohtaan.

Lapsiystävällisen hallinnon ja lapsiystävällisyyden edistäminen nähtiin ensin päiväkotien ja koulujen juttuna, joka pikkuhiljaa laajeni kaikkialle, kaavoitukseen, ruokapalveluihin ja niin edelleen. Alkuvaiheessa Koivumäen mukaan käytiin keskusteluja, joissa prosessin tarpeellisuutta kyseenalaistettiin ja mietittiin sitä, että toiminta on jo ”riittävän lapsiystävällistä” ilman tunnustustakin. Koivumäki korostaa, että vaikka tunnustusta lähtisi hakemaan, ei se ole itseisarvo. Prosessi mahdollistaa tunnustuksen hakemisen, mutta ennen kaikkea toimintatapojen tarkastelun Unicefin ohjauksessa.

Ensimmäinen vaihe koko prosessissa on Unicefin lapsiystävällinen kunta –ohjelmaan tutustuminen ja kattavan kyselyn tekeminen. Kyselyn tulosten perusteella asetetaan oman kunnan tavoitteet, joita kohti prosessin aikana lähdetään työskentelemään. Koivumäki ja Sivula korostavat, että alkuvaiheessa vastuukysymysten ja roolien määrittäminen ja niistä sopiminen on erittäin tärkeää. Tavoitteiden asettamisen jälkeen järjestetään koulutusta lapsen oikeuksista. Oleellista on sitoa koulutuksen sisältö arkisiin asioihin, jottei koulutus jää liian ylätasolle. Tarvitaan keskustelua koulutuksen tueksi. Lohjalla lähdettiin alkuun liikkeelle siitä, että koulutettiin teemasta kiinnostuneita ja koulutukset olivat vapaaehtoisia infoja. Jos ajassa voisi palata taaksepäin, tämän Koivumäki tekisi toisin. Oleellista on varmistaa toiminnan juurtuminen ja esimiesten tulee määrätä ihmiset mukaan, siten vasta kukin voi löytää liittymäpinnan omaan työhönsä. ”Sitä on mahdotonta ulkopuolelta määrittää. Kaikki osaavat sanoa, että tämä on tärkeää, mutta mitä se missäkin organisaation osassa tarkoittaa, selviää vasta kun sen alan asiantuntijat pääsevät asiaa pohtimaan.” Koivumäki summaa.

Suurin hyöty jonka Koivumäki prosessissa näkee, oli aito hallinnon alat ylittävä yhteinen tekeminen. ”Sisäisen viestinnän kanavat tehostuivat ja mm. saimme oppia hyvistä kokemuksista ja toimintatavoista, joita organisaation eri osissa oli syntynyt jo kauan ennen hanketta. Muun muassa vesilaitos oli osallistanut lapsia hienosti jo aiemmin, mutta tämä oli pienen piirin tiedossa” Koivumäki kertoo. Sivulan mukaan tiedottaminen ja muilta oppiminen on avainasemassa kunta-alan arkisen työn kehittämisessä. ”Yhteisiä toimintatapoja tarkastelemalla voidaan lisätä kuntalaisten osallisuutta, hyvinvointia ja säästää rahaa, kun emme tee ratkaisuja joita toimimattomina joudutaan muuttamaan. Jos lasten näkökulma, kokemukset ja tarpeet saadaan alusta saakka mukaan, voidaan tehdä ratkaisuja jotka ovat kestäviä.”

Sivula näkee, että lapsiystävällisyydellä ja Unicefin tunnustuksella on myös positiivinen vaikutus kaupungin imagoon ja henkeen. LAPE –muutosohjelmassa rakennetaan lapsiystävällistä maakuntaa ja Sivula kokee, että muutosohjelmassa kehitettävistä malleista hyötyy koko Suomi. Lohjalla kokeiltiin lapsivaikutusten arviointia alkuvuodesta 2018, ja lasten kuulemista päätöksen teon tukena kokeiltiin jo kouluverkkoselvityksen yhteydessä 2016. Toukokuulla Lohjan päätösvalmistelijat ja esittelijät koulutetaan lapsivaikutusten arvioinnin tekemiseen. ”LAVA:sta saamme valmiuksia toteuttaa lapsiystävällistä hallintoa, ja sitä aitoa kättä pidempää.” Koivumäki kertoo.

Koivumäki toteaa, että vaikka mukaan alkuun lähdettiinkin ehkä hieman brändi –lähtöisesti, muuttui näkökulma prosessin aikana aina vain vahvemmin toimintatapojen- ja toimintakulttuurin muutoksen suuntaan. ”Tavoitteemme laajenivat ja vahvistuivat matkan aikana. Kunnianhimo kasvoi, ja se on ehdottomasti hyvä asia. Lopulta pääsimme kiinni oikeisiin asioihin.” Ohjelmassa ei etsitä niinkään puutteita kunnan toiminnasta, vaikka varmasti niitäkin voidaan matkalla havaita. Kehittämisen ote on positiivinen ja kannustava. Ohjelmassa on seitsemän askelta ja Lohjalle asetettiin kymmenen tavoitta. Lohja sai Unicefin tunnustuksen maaliskuussa 2018.

 

Unicefin ohjelmassa on seitsemän askelta ja kymmenen tavoitetta. Lohja valitsi kymmenestä tavoitteesta ensin painopisteeksi (3) Lasten osallisuuden. Seuraavaksi kahdeksi vuodeksi on otettu kaksi tavoitetta, jotka ovat (9) Lapsia koskevissa asioissa tarkastellaan koordinoidusti kokonaisuutena niin, että lapsia koskevassa päätöksen teossa ja toiminnoissa harkitaan ensisijaisesti lapsen etu ja (10) Lapsia koskevaa tietoa hyödynnetään monipuolisesti päätöksen teossa. Työ lapsiystävällisen toiminnan eteen jatkuu tunnustuksen saamisen jälkeen edelleen.

Unicefin lapsiystävällinen kunta tunnustukseen voi hakea mukaan vuosittain. Vuoden 2018 haku päättyy toukokuussa.

Maikki Arola

hankepäällikkö Maikki Arola

maikki.arola@lohja.fi

www.lapeuusimaa.fi

UNICEFin lapsiystävällinen kunta -malli auttaa kuntia edistämään lapsen oikeuksien toteutumista. Malli perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.

Mallissa mukana olevat kunnat ovat sitoutunet kaksi vuotta kestävään kehittämistyöhön lasten parhaaksi. Työ alkaa kunnan tekemästä tilannekartoituksesta. Siinä kunta arvioi, miten hyvin lapsiystävällisyys nykyään toteutuu. Arvioinnissa on apuna UNICEFin kehittämä kymmenen tavoitteen lista. Kartoituksen tehtyään kunta valitsee, mitä toiminnan osa-alueita se alkaa kehittää ja miten. Kaksivuotiskauden lopuksi kunta arvioi työnsä tulokset ja raportoi niistä UNICEFille.

Raportoinnin jälkeen kunta voi saada UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen. Sitä myönnettäessä UNICEF arvioi sekä kehittämisprosessia että saavutettuja tuloksia. Tunnustus myönnetään sitoutuneesta ja aktiivisesta kehittämistyöstä lapsen oikeuksien edistämiseksi. Se ei siis tarkoita, että työ olisi valmis – lapsen oikeuksista on pidettävä huolta arjessa joka päivä. Tunnustus on voimassa kaksi vuotta. Sen uusiminen edellyttää kehittämistyön jatkamista.

Millainen kunta on lapsiystävällinen?

Lapsiystävällisyys tarkoittaa UNICEFin mukaan sitä, että lapsen oikeudet toteutuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että:

  • Lapsiystävällisessä kunnassa lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti kunnan asukkaina. Heidät otetaan mukaan palveluiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Jokaiselle lapselle turvataan yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua.
  • Lapsi- ja nuorisopolitiikan ohjenuorana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Kunnan päätöksenteossa hyödynnetään lasten ja nuorten tietämystä omasta arjestaan ja arvioidaan päätösten lapsivaikutuksia. Lapsen oikeus riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista näkyy kunnan talousarviossa.
  • Sekä lapsille että aikuisille tiedotetaan lapsen oikeuksista. Lapsia ja nuoria rohkaistaan toimimaan kansalaisyhteiskunnassa ja he kokevat olevansa lähiyhteisönsä arvokkaita jäseniä.

Lisätietoa lapsiystävällinen kunta tunnustuksesta: www.unicef.fi ja

asiantuntija Sanna Koskinen sanna.koskinen@unicef.fi, 050 576 2293